Jospa kirjoittaisin

[Q]u'est-ce que, dans une tradition qu'il faudrait identifier de façon rigoureuse (disons pour l'instant celle qui va de Descartes à Kant et à Husserl), on désigne sous le concept de sujet, de telle sorte qu'une fois certains prédicats déconstruits, l'unité du concept et du nom en soit radicalement affectée?

Sitaatti on Derridan tekstiä keskustelusta tai haastattelusta Jean-Luc Nancyn kanssa "'Il faut bien manger' ou le calcul du sujet". Derrida tiivistää siinä näppärästi yhteen virkkeeseen sen kysymyskentän, jota olen viime viikot koettanut kirjoittaa itselleni auki: mitä "subjektilla" on modernilla ajalla tarkoitettu, millaisia ajattelutapoja tuohon tarkoittamiseen sisältyy ja miten niitä on kritisoitu. Minun on pakko selostaa tätä gradussani melko huolekkaasti. Se on hieman turhauttavaa, sillä keskustelua, jota olen koettanut referoida, on tolkuttomasti ja se on mahdollisimman epäyhtenäistä.

Sain vihdoin korjailtua tämän lukupäiväkirjani Bloggerin uudistusten lähes lukukelvottomaksi saattamaa ulkoasua. Ei tämä erityisen hyvä edelleenkään ole, en pidä linkeistä tuossa reunassa, mutta olkoon nyt näin.

Korjailusta innoittuneena olisin kirjoittanut eilen lukemistani Andersenin saduista. Valitettavasti kirja ei ole nyt mukanani. Vaikutuin pulimummoista jotka värjäsivät pirtunsa mustaksi ennen juomista ilmaistakseen murhettaan.