16.11.10

Kindle

To-morrow," she continued, "I set out for the Continent. I shall take up my abode in a religious house near Lisle—a nunnery you would call it; there I shall be quiet and unmolested. I shall devote myself for a time to the examination of the Roman Catholic dogmas, and to a careful study of the workings of their system: if I find it to be, as I half suspect it is, the one best calculated to ensure the doing of all things decently and in order, I shall embrace the tenets of Rome and probably take the veil."

Olen epämääräisen kipeä ja lojun puolihorroksessa vuoteellani; äsken luin Jane Eyrea, nyt päätin pitkästä aikaa eufemiattaa. Sitaatissa suunnitelmiaan selittävästä Elizasta tuli näet mieleen, että nunnaluostareissa, saatika munkki-, lie ainakin aikanaan ollut keskimääräistä enemmän sellaisia ihmisiä, joille nykyään diagnosoitaisiin joku autisminsukuinen neurologinen poikkeavuus.

Latasin Jane Eyren Project Gutenbergin sivuilta ja lähetin sen Kindleeni. Lähetin, sillä en jaksanut hakea piuhaa toisesta huoneesta. Kirjan siirtäminen koneelta Kindleen onnistuu näppärimmin niin, että lähetän sen Kindle -sähköpostiosoitteeseeni. Se on yleensä minuutissa perillä lukulaitteessa. Siirrän tekstejä laitteelle liki pelkästään näin, sillä käytän laitetta eniten erilaisten seminaaritekstien, verkosta löytyvien artikkeleiden yms. lukemiseen. Ne ovat yleensä pdf:iä, ja ne saa parhaiten konvertoitua Kindlellä mukavasti luettavaksi lähettämällä ne laitteeseen sähköpostitse ja kirjoittamalla viestin otsikkokenttään "convert". Kun esimerkiksi saan seminaaripaperin sähköpostiini, vaihdan otsikon ja edelleenlähetän viestin Kindle -osoitteeseeni. Pdf:iä voi lukea laitteelta myös sellaisenaan, mutta se on hieman epämukavampaa kuin konvertoidun tekstin lukeminen. Jotkut artikkelit on pakko lukea niin, sillä esimerkiksi kahdelle palstalle jaettu teksti ei konvertoidu. Yleensä kaikkiin tiedostoihin voi tehdä alleviivauksia ja muistiinpanoja.

Kindle lukee ja konvertoi monenlaisia tiedostoja, mutta ei esimerkiksi EPubia. Amazon ei taida tykätä Google Booksista. Tämä ei kuitenkaan ole mikään ongelma, sillä muut ovat tietysti ratkaisseet asian meidän mukavuudenhaluisten ihmisten puolesta.

Tämä söpö pikku vempele on ollut minulla jo kohta kuukauden. En kuitenkaan ole mikään teknologiabloggaaja enkä edelleenkään osaa antaa kaikenkattavaa arviota laitteen kaikista hyvistä ja huonoista puolista. Opettelen härveleihin tai ohjelmiin liittyviä asioita vain sitä mukaa kuin minun on tarpeen, vähän samaan tapaan kuin opin kieliä. En ole koskaan oppinut kielikurssilla mitään (paitsi kerran saksaa, mutta asuin silloin Saksassa), sen sijaan opin aika sujuvasti kun muutan vieraaseen maahan ja minun on pakko oppia voidakseni rupatella paikallisten kanssa. Manaan viitteidenhallintaohjelma RefWorksia koska en saa saman kirjoittajan tekstejä kirjallisuusluetteloon aikajärjestyksessä, mutta ongelma ei ole vielä kasvanut tarpeeksi suureksi, jotta ottaisin selvillle mitä minun oikein pitäisi tehdä korjatakseni sen. Sitten veivattavien numerolevyjen en ole selvittänyt yhdenkään omistamani puhelimen kaikkia toimintoja. En yksinkertaisesti ole riittävän kiinnostunut. Mitä lukulaitteisiin tulee, osaan siis kertoa vain miksi minä halusin sellaisen ja kuinka hyvin Kindle ajaa sen asian, jota varten sen hankin.

Syitä oli oikeastaan vain yksi: halusin eroon printtivuorista. Saan joka viikko luettavakseni yhdestä kolmeen seminaaritekstiä ja löydän käytännössä päivittäin verkosta artikkeleita, jotka olisi kiva vilkaista läpi. En halua printata niitä, mutta en jaksa lukea ruudulta. Enää ei tarvitse: sen jälkeen kun hankin Kindlen, olen printannut kaksi liuskaa. Tämä ei ole mikään ekologiakysymys, olin vain todella turhautunut työpöydälläni ajelehtiviin sekasortoisiin paperivuoriin. (En ole mikään Eliza, joten ne vuoret ovat työpäydälläni edelleen – mutta ne eivät enää kasva!)

Artikkelivuoret eivät olleet ainoa tulosteongelmani: lausunnoin silloin tällöin käännettäväksi tarjolla olevia romaaneja kustantamoille, ja varsin usein saan kirjat käsiini printtiläjinä. Oletteko koskaan koettaneet lukea 400-sivuista romaania A4-kokoisilta irtolehdiltä? Olen erittäin iloinen siitä, ettei minun enää tarvitse. Nykyään voin lukea lausunnoitavia romaaneja ratikassa.

Valitsin Kindlen koska se on halpa, pieni ja kevyt ja sillä voi lukea pdf:iä. Itse laitteen hinta on painettu alas, oheistarpeet taas ovat tyyriitä. Tilasin alunperin pelkän laitteen, mutta saman tien sen saatuani totesin myös kannen olevan tarpeen. Vempele on näet vielä pienempi ja söpömpi kuin olin osannut odottaa, ja tukeva nahkakansi tuntuu tarpeelliselta suojalta.

Mitäköhän vielä? Olen joutunut lataamaan Kindleni akkua tähän mennessä kerran. Lukiessani unohdan, että kyseessä on kone. On mukavaa, ettei lukemani teksti liiku tai värise eikä näyttö paista, vaan teksti on aloillaan ja auringonpaisteessakin mainiosti luettavissa kuin kirjan sivulla konsanaan. Ja kuten kirjaa, tätäkään ei käy pimeässä lukeminen.

Tunnisteet: , ,

3 Comments:

Anonymous --AOK-- said...

Kas, tuohan kuulostaakin kätevältä. Meillä on töissä yksi Kindle kokeilukappaleena, mutta en tiennyt tuollaisesta sähköpostimahdollisuudesta. Jostain syystä iPadimme on porukalle suositumpi...

19.11.10  
Blogger Eufemia said...

iPad on paljon kivempi lelu ja kosketusnäyttö on tietysti paljon näppärämpi kuin Kindlen pikkuiset napit ja näppäimet. Kindle taas on oikein hyvä tasan yhdessä asiassa: sillä on mukava lukea.

19.11.10  
Anonymous Nimetön said...

insinoori vai nunna.

5.1.11  

Lähetä kommentti

<< Home